Tanjan matkablogi

23.6.-8.8.2017

COSTA RICA, journey in to myself

• Tuesday 8.8. | Tiistai 8.8.
• Monday 7.8. | Maanantai 7.8.
• Thursday 3.8. | Torstai 3.8.
• Thursday 27.7. | Torstai 27.7.
• Thursday 21.7. | Torstai 21.7.
• Monday 17.7. | Maanantai 17.7.
• Tuesday 11.7. | Tiistai 11.7.
• Tuesday 4.7. | Tiistai 4.7.
• Monday 3.7. | Maanantai 3.7.
• Wednesday 28.6. | Keskiviikko 28.6.
• Friday 23.6. | Perjantai 23.6.

Takaisin Selestialin etusivulle

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Tuesday 8.8.

The new beginning

What did I learn on my journey to Costa Rica, on my journey into myself? While I´m sitting on the  plane and heading back to Finland gently some golden thoughts are coming into my mind.

When you have your inner peace you are never alone. In other words: if you don´t have your inner peace you will feel lonely even you would be surrounded by people.

Never question your intuition when it says ”go” or ”stay”. Do all your decisions with confidence and certitude and don´t hesitate to say ”no, this is not my place to be at the moment” when you really feel it. And vice versa: have courage to say ”yes, this is exactly my place to be and yes, this is my direction where I need to go and where I want to go” when you strongly feel so.

Have the courage to make all your decisions based on your intuition, not based on the information what you see or hear. And definetely the best thing would be that you could make your decicions without fear. This may sounds easy thing to do and surtainly it is easy thing to write but believe me when I say: yes, it is exactly as easy to do as it sounds like. It´s just that some people might need more time, more self-conscious and more self-confidence in able to listen their intuition.

Have confidence in life. Trust yourself. Listen to your body, be aware of your physical sensations.  Listen to your heart, be aware of your emotions. Your intuition is connected perfectly with your physical body. All your decisions have led you here and now where you are at this very moment. How do you feel to be there where you are now? Are you happy? Satisfied? Do you feel fulfillment? If yes, congratulations! Keep up the good work. It means you are open to the world and the world is open to you. There are no boundaries between you and the world. You own all the possibilities in your life.

If you don´t feel any of those things above stop all your doings. Stop planning. Stop thinking. Stop doing things what you are doing only to fill the emptyness in your heart. And above all stop being afraid. There is nothing to be afraid in life. Life is beautiful. Life is full of possibilities. Life is sensitive so you need to be sensitive as well. Otherwise you won´t see the beauty in your life. You need to feel the beauty of life.

When you understant what this means you´ll start to feel gratitude. You start to be grateful of all the small and big things in your life. You are grateful of your roots, of your country, of your home city. You are grateful of your family, your closest people. You are grateful that you have air to breath, food to eat, water to drink. You are grateful that you have your body and your soul which are working together and helping you to express your deepest feelings, decires and ambitions.

How can you do all this? How and from where can you start? The most difficult part most often is the beginning. As the matter of fact the best phrase for you is not  ”don´t be afraid”. Let´s put it in positive form: ”expect all the good things come into your life”. You don´t deserve anything less than to be happy. You deserve abundace in your life. Open your arms and heart and resive all the good things life has to offer to you. You deserve LOVE. And love is already yours. The love is inside of you. You can´t find the love outside of you if you haven´t find it in yourself first. That´s the order in the life. Love first yourself. Find the beauty in you. Find your sensitivity.

It´s like any other thing in life: if you want to learn something you have to practise and practise and after that practise some more. Practise your sensitivity. Learn to read different atmospheres around you, in different places with different people. I promise you will learn it little by little.

Step by step you are understanding what are the laws of the universe and when you understant them it is more easy to work with them. Even so it´s good to remember that it doesn´t mean that life will always give to you what you want. No way. But you can trust that you will always get what you need.

I understant myself better and better: sometimes I tend to give impression that I´m hard and cold because in unconscious level I want to hide my sensitivity. I want to protect myself. But like one of my teachers once told me: the best protection for you is your sensitivity. I´m letting go of my habit to please others on my own expence step by step. I´m getting there slowly but for sure. I need to love myself more. I need to be more and more gentle to myself.

After this trip I´m trusting myself more. I trust my intuition more. I recognise better what things, places and people are for me and what are not. I feel more calm. I feel deep satisfaction. My active mind and little bit restless personality will stay the same. Actually I feel even bigger desire to travel and see the world. I really want to explore more Middle America and I have never been in South America, yet...

I want to thank all of these facets and people:  Costa Rica, Costa Rican Language Academy, Nordic Travel agency GoXplore, my host family, my own family, Ramona and all my other new friends I made. And above all I want to thank my angels who were all the time with me.

My heart fills with grattitude that I had a chance to carry out this journey. I´m grateful that I had the opportunity to share my journey with you. I´m grateful that you have red my blog and by reading it you have been taking part of my journey to Costa Rica and also to myself. I thank you humbly. If you wish to discuss about something or you have some questions about my journey don´t hesitate to contact me. I´m happy to help you with my knowledge and experience that I have. My email: tanja@selestial.fi. Phone: +358 50 538 1584.

THANK YOU, THANK YOU, THANK YOU.

Tiistai 8.8.

Uusi alku

Mitä opin matkallani Costa Ricaan, matkalla itseeni? Istuessani lentokoneessa ja matkatessani kohti Suomea alkaa mieleeni tulla lempeästi muutamia kultaisia ajatuksia.

Kun sinulla on sisäinen rauha, et ole koskaan yksin. Toisin sanottuna: jos sinulla ei ole sisäistä rauhaa, tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka ympärilläsi olisikin ihmisiä.

Älä koskaan kyseenalaista ituitiotasi, kun se sanoo sinulle ”lähde” tai ”jää”. Tee kaikki päätöksesi luottamuksella ja varmuudella äläkä epäröi sanoa ”ei, tämä ei ole paikkani tällä hetkellä”, kun todella tunnet niin. Ja päinvastoin: sano rohkeasti ”kyllä, tämä on juuri minun paikkani ja kyllä, tämä on suunta, jonne minun pitää mennä ja jonne haluan mennä”, kun vahvasti tunnet niin.

Ole tarpeeksi rohkea, jotta uskallat tehdä kaikki päätöksesi intuitioosi pohjautuen, älä perusta päätöksiäsi tietoon, minkä näet tai kuulet.  Ja ehdottomasti tärkeintä olisi, että pystyisit tekemään päätöksesi ilman pelkoa. Tämä saattaa kuulostaa helpolta toteuttaa ja se todellakin on  helppo kirjoittaa, mutta usko minua, kun sanon: kyllä, se on myös yhtä helppo toteuttaa kuin miltä se kuulostaa. Jotkut ihmiset saattavat vain tarvita enemmän aikaa, enemmän itsetietoisuutta ja enemmän itseluottamusta voidakseen kuunnella intuitiotaan.

Luota elämään. Luota itseesi. Kuuntele kehoasi, ole tietoinen fyysisistä tuntemuksistasi. Kuuntele sydäntäsi, ole tietoinen tunteistasi. Intuitiosi on täydellisessä yhteydessä fyysiseen kehoosi. Kaikki päätöksesi ovat tuoneet sinut tänne ja tähän hetkeen, jossa parhaillaan olet. Miltä sinusta tuntuu olla siinä missä nyt olet? Oletko onnellinen? Tyytyväinen? Tunnetko täyttymystä? Jos kyllä, niin onnittelut! Jatka hyvää työtäsi. Se tarkoittaa, että olet avoin maailmalle ja maailma on avoin sinulle. Sinun ja maailman välillä ei ole rajoja. Sinulla on kaikki mahdollisuudet elämässäsi.

Jos et tunne mitään edellä mainituista asioista, lopeta kaikki tekemisesi. Lopeta suunnittelu. Lopeta ajattelu. Lopeta asioiden tekeminen, joita teet vain täyttääksesi tyhjiön sydämessäsi. Ja ennen kaikkea lopeta pelkääminen. Elämässä ei ole mitään pelättävää. Elämä on kaunista. Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Elämä on herkkää, joten sinun tulee olla myös herkkä. Muuten et näe elämäsi kauneutta. Sinun tulee tuntea elämän kauneus.

Kun ymmärrät mitä tämä tarkoittaa, alat tuntea kiitollisuutta. Alat olla kiitollinen kaikista pienistä ja suurista asioista elämässäsi. Olet kiitollinen juuristasi, maastasi, kotikaupungistasi. Olet kiitollinen perheestäsi, läheisistäsi. Olet kiitollinen, että sinulla on ilmaa, jota hengittää, ruokaa, jota syödä, vettä, jota juoda. Olet kiitollinen, että sinulla on keho ja sielu, jotka toimivat yhdessä ja auttavat sinua ilmaisemaan syvimmät tunteesi, toiveesi ja tavoitteesi.

Miten voit tehdä kaiken tämän? Miten ja mistä voit aloittaa? Yleensä hankalin vaihe on aloitus. Itseasiassa paras lause sinulle ei olekaan ”älä pelkää”. Muutetaanpa se positiiviseen muotoon: ”odota kaikkea hyvää elämääsi”. Sinä ansaitset olla onnellinen. Sinä ansaitset runsautta elämääsi. Avaa sylisi ja sydämesi ja ota vastaan kaikki se hyvä, mitä elämällä on tarjota sinulle. Sinä ansaitset RAKKAUTTA. Ja rakkaus on jo sinun. Rakkaus on sisälläsi. Et voi löytää rakkautta ulkopuoleltasi, jos et ensin löydä sitä itsestäsi. Se on elämän järjestys. Rakasta ensin itseäsi. Löydä itsessäsi oleva kauneus. Löydä herkkyytesi.

Se on aivan kuin mikä tahansa asia elämässä: jos haluat oppia jotain, sinun tulee harjoitella ja harjoitella ja sen jälkeen harjoitella vähän lisää. Harjoittele herkkyyttä. Opettele lukemaan erilaisia tunnelmia ympärilläsi, eri paikoissa eri ihmisten kanssa. Lupaan, että opit sen pikku hiljaa.

Vähitellen alat ymmärtää mitkä ovat universumin lait ja kun ymmärrät niitä, voit työskennellä niiden kanssa helpommin. Siitä huolimatta, on hyvä muistaa, että tämä ei tarkoita, että elämä antaa sinulle aina mitä haluat. Ehei. Mutta voit luottaa siihen, että saat aina mitä tarvitset.

Ymmärrän itseäni jälleen paremmin: välillä saatan antaa ulospäin vaikutelman, että olen kova ja kylmä, koska tiedostamattomasti haluan peittää herkkyyteni. Haluan suojella itseäni. Mutta kuten eräs opettajani kerran sanoi minulle: paras suojani on herkkyyteni. Pääsen irti tavastani miellyttää muita itseni kustannuksella pikku hiljaa. Pääsen tavastani hitaasti, mutta varmasti. Minun tulee rakastaa itseäni enemmän. Minun tulee olla entistä lempeämpi itselleni.

Tämän matkan jälkeen luotan itseeni enemmän. Luotan intuitiooni enemmän. Tunnistan paremmin, mitkä asiast, paikat ja ihmiset ovat minua varten ja mitkä eivät. Olen rauhallisempi. Tunnen syvää täyttymystä. Aktiivinen mieleni ja hieman levoton persoonallisuuteni pysyvät samana. Itseasiassa tunnen entistä suurempaa halua matkustaa ja nähdä maailmaa. Haluan todella tutkia Väli-Amerikkaa enemmän enkä ole ikinä käynyt Etelä-Amerikassa, vielä...

Haluan kiittää kaikkia näitä tahoja ja ihmisiä: Costa Ricaa, Costa Rican Kieliakatemiaa, Pohjoismaista matkatoimistoa GoXploreria, isäntäperhettäni, omaa perhettäni, Ramonaa ja kaikkia muita uusia ystäviäni, joihin tutustuin. Ja ennen kaikkea haluan kiittää enkeleitäni, jotka olivat kaiken aikaa kanssani.
 
Sydämeni täyttyy kiitollisuudesta, että sain mahdollisuuden tehdä tämän matkan. Olen kiitollinen, että sain mahdollisuuden jakaa matkani kanssasi. Olen kiitollinen, että olet lukenut blogiani ja näin tekemällä olet ollut mukana matkallani Costa Ricaan ja matkallani itseeni. Nöyrin kiitos sinulle. Jos haluat jutella jostain tai sinulle nousee kysymyksiä mieleesi matkastani, ota rohkeasti yhteyttä. Autan sinua mielelläni tiedoillani ja kokemuksellani. Sähköpostini: tanja@selestial.fi. Puhelinnumeroni: +358 50 538 1584.

KIITOS, KIITOS, KIITOS.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Monday 7.8.

Santa Teresa and Tortuga Island

I feel that every trip I made just got better and better. Puerto Viejo was nice. Manuel Antonio I liked better. Going by car to Celeste River and Monteverde was awesom. And now this my last trip was the best of the best. Well, I can´t compare so directly all my trips because they were so different:  there were different amount of people and the people were different too in these trips. But my trip to Santa Teresa was spectaculous! Maybe because I made it alone, by myself: I could do what ever I wanted when ever I wanted. I realise now that my freedom and independence are really important to me. Now I really can appreciate more my Finnish passport and my ability to travel where I want quite easily. I just need to save some money, arrange the good time for the trip and then just go. Let me say, that´s a priviledge! From now on I´m going to use even less the phrase ”it´s impossible”.

The trip to Santa Teresa from San José took about 7h. First by bus to Puntarenas, then by ferry to Puerto Paquera, then with the same bus to Cóbano, change the bus to smaller local bus which finally took me to Santa Teresa. But it didn´t feel like a long journey at all. It was interesting and the views were changing all the time, I enjoyed the whole way. Plus I sat next to really nice woman from Netherlands and we had long and deep conversation about life.

Santa Teresa was smaller than I thought. There is just one unpaved road going through Santa Teresa and shops and hostels/hotels are small. When the bus arrived there it had just rained heavily and the road was all muddy. Don´t take your best bling bling shoes with you to here!

The beach is huge and looked really good place to surf. I met one brazilian guy who said that the best beach for surfing in Costa Rica is in Jacó. And Santa Teresa and Manuel Antonio are equally good on the second best place (according to him). For swimming the beach was not the best one.

I decided to spend my last whole day in Santa Teresa in snorkeling trip to Tortuga Island. It cost about 60€ and it included all you can ask: the transportation by car to Montezuma, the speed boat trip to Tortuga Island, snorkeling, lunch on the beach, drinks, fruits and some beers if you wanted. The total time for the trip was 9h. I would say money well spent. I was really pleased. The trip was everything I could have wanted from my last days here. On our way to Tortuga Island we stopped to watch mother whale with a baby (!), a bunch of dolphins (!!!) and a turtle. All at the same trip!

Snorkeling was great as usual and the beach.... wowww.... that kind of beach I had waited for my whole trip: white sand and turquoise warm water. There were other turists too but I didn´t care, there were still plenty of space in the water and on the beach. Just perfect! The lunch was good and the stuff really friendly. I met bunch of spanish people and they were wondering how can I travel alone. They told that spanish people always travel in a group. When I think about it I guess that really is common for spanish people.

I made new friends on that snorkeling trip and we made a deal to see each others also in the evening. And it happened to be latino party on the beach on that night, what ”a coincidence”! I will always remember how I danced on the beach under the palm trees, under the stars and the moon, in the rain...! Yes, it started to rain maybe at midnight. But I continued dancing in the rain. All my clothes and my hair were as wet as I would have jumped into the ocean. Many others continued dancing also in the rain and there were couple of men who knew how to dance salsa, merenque and bachata so I finally was able to enjoy couple dancing. There I was with bare foot laughing and enjoying my ”rain dance”. Unfortunately there are no pictures from that late night so you just need to take my word and picture the atmosphere by yourself with your inner eyes.

To the top of the page

Maanantai 7.8.

Santa Teresa ja Tortuga-saari (Kilpikonna-saari)

Minusta tuntuu siltä, että tekemäni reissut vain paranivat paranemistaan. Puerto Viejo oli mukava. Tykkäsin Manuel Antoniosta enemmän. Celeste-joelle ja Monteverdelle autollaajo oli mahtavaa. Ja nyt tämä viimeinen matkani oli paras kaikista. No, en pysty suoraan vertailemaan matkojani, koska ne olivat niin erilaisia: matkoilla oli mukana eri määrä ihmisiä ja ihmiset vaihtuivat myös. Mutta matkani Santa Teresaan oli ilmiömäinen! Ehkä siksi, että tein sen yksin, itsekseni: pystyin tekemään mitä halusin milloin halusin. Huomaan nyt, että vapauteni ja riippumattomuuteni ovat todella tärkeitä minulle. Nyt voin todella arvostaa enemmän Suomen passiani ja mahdollisuuttani matkustaa minne ikinä haluankaan suhteellisen helposti. Minun tarvitsee vain säästää rahaa, järjestää hyvä aika matkalleni ja sitten vain lähteä. Sallinette minun sanoa: se on etuoikeus se! Tästä eteenpäin käytän vielä vähemmän lausetta ”se on mahdotonta”.

Matka Santa Teresaan San José´sta kesti n. 7h. Ensin bussilla Puntarenasiin, sitten lautalla Puerto Paqueraan, sitten samalla bussilla Cóbanoon, bussin vaihto pienempään paikalliseen bussiin, joka lopulta vei Santa Teresaan. Mutta matka ei tuntunut yhtään pitkältä. Se oli mielenkiintoinen ja maisemat vaihtuivat koko ajan, nautin täysin koko matkasta. Lisäksi istuin todella mukavan hollantilaisen naisen vieressä ja keskustelimme pitkään ja syvällisesti elämästä.

Santa Teresa oli pienempi kuin luulin. Santa Teresan läpi kulkee vain yksi päällystämätön tie ja kaupat ja hotellit/hostellit ovat pieniä. Bussin saapuessa perille oli juuri satanut rankasti ja tie oli todella mutainen. Älä ota parhaimpia bling-bling -kenkiäsi mukaan tänne!

Ranta on suunnaton ja näytti todella hyvältä paikalta surffata. Tapasin yhden brasilialaisen kaverin, joka sanoi, että Costa Rican paras ranta surffata on Jagó. Jaetulla toisella sijalla tulevat Santa Teresa ja Manuel Antonio (hänen mukaansa). Uimiseen ranta ei ollut paras mahdollinen.

Päätin viettää viimeisen kokonaisen päiväni Santa Teresassa snorklausreissulla Turtuga-saarelle. Se maksoi n. 60€ ja se sisälti kaiken mitä voi toivoa: autokuljetuksen Montezumaan, pikavenekyydin Tortuga-saarelle, snorklauksen, lounaan rannalla, juomat, hedelmiä ja halutessa tarjolla oli myös olutta. Matkan kokonaiskesto oli 9h. Sanoisin, että sain rahoilleni hyvän vastineen. Olin todella tyytyväinen. Matka oli kaikkea mitä olisin voinut toivoa viimeiseltä päivältäni täällä. Matkalla saarelle pysähdyimme katsomaan äiti-valasta pienokaisen (!) kanssa, laumaa delfiinejä (!!!) ja kilpikonnaa. Kaikki samalla matkalla!

Snorklaus oli mahtavaa, kuten yleensä ja ranta.... wauuuu... sellaista rantaa olin odottanut koko matkani ajan: valkoista hiekkaa ja turkoosia lämpöistä vettä. Siellä oli myös muita turisteja, mutta minua se ei haitannut, meressä ja rannalla oli silti hyvin tilaa. Täydellistä! Lounas oli hyvä ja työntekijät mukavia. Tapasin joukon espanjalaisia ja he ihmettelivät, miten matkustin yksinäni. He kertoivat, että espanjalaiset matkustivat aina ryhmässä. Kun ajattelen asiaa, uskon, että se todella on yleistä espanjalaisille.

Sain uusia ystäviä snorklausmatkalla ja sovimme tapaavamme myös illalla. Ja sopivasti tuona iltana oli latino-bileet rannalla, mikä ”sattuma”! Tulen aina muistamaan miten tanssin rannalla palmujen, tähtien ja kuun alla, vesisateessa...! Kyllä, alkoi satamaan siinä keskiyön paikkeilla. Mutta minä jatkoin tanssimista sateessa. Kaikki vaatteeni ja hiukseni olivat yhtä märät kuin olisin hypännyt mereen. Monet muutkin jatkoivat tanssimista sateessa ja siellä oli myös muutama mies, jotka osasivat tanssia salsaa, merenque´a ja bachataa, joten pääsin vihdoin tanssimaan hieman myös paritansseja. Siellä minä sitten olin paljain jaloin nauraen ja nauttien ”sadetanssistani”. Valitettavasti ei tullut otettua yhtään kuvaa tuosta myöhäisillasta, joten sinun tulee vain uskoa sanaani ja kuvitella ilmapiiri itseksesi sisäisillä silmilläsi.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Thursday 3.8.

Manuel Antonio

My last week has arrived and more than half is gone. I just don´t understand where the time has gone! I try to tell you fast about my resent experiences and then I need to get ready for my last trip to Santa Teresa...

Manuel Antonio is the smallest national park in Costa Rica. But for me the size was just perfect. In one day you can easily walk it through and stay in it´s beautiful beaches. It´s easier to swim in the beach Manuel Antonio which is in the park than the beach Espadilla which is just next to the park: the sea is more calm.

If I compare Manuel Antonio with Puerto Viejo I can say that the atmosphere is totally different in these two places. I liked more Manuel Antonio even the price level is higher and it´s quite turistic place. But still some how Manuel Antonio wasn´t annoyingly full of people. Maybe I liked it more because of the beaches... and the weather was better also there. And I really enjoyed walking in the park: I saw sloths, raccoons, monkeys, lizards. The waterfall in the park is not so special although it is beautiful.

I stayed with my Swiss frien in hostel Selina wich is according to locals (and me too) the best party/dance place in Manuel Antonio. We shared the room with 8 other persons with no problems. The hostel wasn´t as noisy as someone warned us. I enjoyed it a lot. We also went on Saturday night to Quepos wich is the closest city and we found nice night club to dance until we were tired.

I´m happy that we stayed 3 nights and 4 days there. I really had the holiday feeling there.


River Celeste and Monteverde

I met one american guy in Manuel Antonio who is also staying in San José and we made a plan to travel in one day to north part of  Costa Rica. We started to our trip at 5:30 am and we drived all together 10,5h in that one day but boy we saw really beatiful places! Without the rental car I wouldn´t have seen those places (of course I could have taken some guided tour to get those places but this was much more fun!). I´m really thankfull of him to accept me with him.

River Celeste was amazing. It´s located in the national park of volcano Tenorio. The waterfall there was incredible! The colour of the water was sooo blue... And there is a place where two rivers are connected and you can see how the color of the river changes there. We hiked there 3h and the time just flied.

We didn´t have so much time to spend in Monteverde but we saw the longest hanging bridge and walked in the nature. There is lot´s to see and do in Monteverde and we could have done better our homework and study it little bit more in beforehand. But for my next time to visit Costa Rica and Monteverde I know now that the best hanging bridges are in Selvatura Park.

The inner parts of the country are really beautiful. We saw the lake Arenal too and that area is just breathtaking. Distances are not so big but because of the conditions of the roads you need to have patience to drive: the roads are small, curvy and bumpy in many places and they are not always paved.

Now is my last whole day in San José and I´m going to eat in really good argentinian restaurant with my friend and maybe dance some salsa later in the evening. At the moment it seems that I´m doing my last trip to Santa Teresa by myself but some how it feels that the circle closes somehow with that.

1. Picture: view in Manuel Antonio. Maisema Manuel Antoniossa.	2. Picture: nice sign. You don't need to be carefull with all of these creatures in Finland. Hauska kyltti. Suomessa ei tarvitse varoa näitä kaikkia otuksia.
3. Picture: the beach Manuel Antonio. Manuel Antonio -ranta.	4. Picture: the beach Espadilla and the cap that I won in dance competition on previous night in Quepos. Espadilla-ranta ja lippis, jonka voitin edellisenä iltana tanssikilpailussa Quepoksessa.
5. Picture: you need to be carefull with the raccoons on tve beach. (Manuel Antonio) Ole varovainen rannalla olevien pesukarhujen kanssa.	6. Picture: I really enjoyd walking in the park and on the beache. (Manuel Antonio) Nautin todella puistossa ja rannalla kävelemisestä.
7. Picture: fun bar and restaurant next to our hostel (Manuel Antonio) Hauska baari ja ravintola hostellimme vieressä.	8. Picture: beautiful waterfall in National park Volcano Tenorio (river Celeste). Kaunis vesiputous Tenorio-tulivuoren kansallispuistossa.
9. Picture: magical colour of the river Celeste. Celeste-joen taijanomainen väri.	10. Picture: the longest hanging bridge in Monteverde. Monteverden pisin riippusilta.
11. Picture: amazing view from way back to San José. Uskomaton maisema paluumatkalta San José'hen.

Torstai 3.8.

Manuel Antonio

Viimeinen viikkoni on saapunut ja yli puolet on jo mennyt. En voi käsittää mihin aika on hävinnyt! Yritän kertoa teille nopeasti viimeisimmistä kokemuksistani ja sitten pitääkin jo valmistautua viimeiselle matkalleni Santa Teresaan...

Manuel Antonio on Costa Rican pienin kansallispuisto. Mutta minulle se oli juuri sopivan kokoinen. Yhdessä päivässä voi helposti kävellä sen läpi ja jäädä sen kauniille rannoille. Uiminen on helpompaa puistossa sijaitsevalla Manuen Antonio -rannalla kuin puiston vieressä sijaitsevalla Espadilla-rannalla: meri on tyynempi.

Jos vertaan Manuel Antoniota ja Puerto Viejoa voin sanoa, että tunnelma on täysin erilainen näissä kahdessa paikassa. Pidin enemmän Manuel Antoniosta, vaikka hintataso onkin korkeampi ja se on melko turisti-paikka. Mutta jollain tavalla Manuel Antonio ei ollut ärsyttävällä tavalla täynnä. Ehkä pidin siitä enemmän sen rantojen takia... ja ilmakin oli parempi siellä. Ja nautin todella puistossa patikoimisesta: näin laskiaisia, pesukarhuja, apinoita ja liskoja. Puistossa oleva vesiputous ei ollut kovinkaan ihmeellinen, vaikka se olikin kaunis.

Yövyimme sveitsiläisen ystäväni kanssa Selina-hostellissa, joka on paikallisten mielestä (ja minunkin mielestäni) paras bile/tanssi paikka Manuel Antoniossa. Jaoimme huoneen 8 muun henkilön kanssa ongelmitta. Hostelli ei ollut niin äänekäs, kuten joku meitä varoitteli. Viihdyin siellä hyvin. Menimme lauantai-iltana myös Quepokseen, joka on lähin kaupunki ja löysimme sieltä kivan yökerhon, jossa tanssimme kunnes olimme väsyneitä.

Olen tyytyväinen, että vietimme siellä 3 yötä ja 4 päivää. Minulla oli todella lomatunnelma siellä.


Celeste-joki ja Monteverde

Tapasin Manuel Antoniossa yhden amerikkalaisen kaverin, joka myöskin asustelee San Joséssa ja teimme suunnitelman matkustaa yhden päivän aikana Costa Rican pohjoisosiin. Aloitimme matkamme aamulla klo 5:30 ja ajoimme yhteensä 10,5 h tuon päivän aikana, mutta pojat miten kauniita paikkoja näimmekään! Ilman vuokra-autoa en olisi nähnyt noita paikkoja (totta kai olisin voinut ottaa jonkin ohjatun matkan näihin paikkoihin, mutta tämä oli paljon hauskempaa!). Olen todella kiitollinen hänelle, että hän hyväksyi minut mukaansa.

Celeste-joki oli upea. Se sijaitsee Tenorio-tulivuoren kansallispuistossa. Siellä sijaitseva vesiputous oli uskomaton! Vesi on niiiin sinistä... Ja siellä on myös paikka, jossa kaksi jokea yhdistyy ja voit nähdä miten joen väri muuttuu. Kävelimme siellä 3h ja aika suorastaan lensi.

Meillä ei ollut kovin paljoa aikaa käyttettävissämme Monteverdellä, mutta näimme pisimmän riippusillan ja kävelimme luonnossa. Monteverdellä on paljon nähtävää ja tehtävää ja olisimmekin voineet tehdä hieman paremmin kotiläksymme ja tutkia aluetta etukäteen enemmän. Mutta seuraavalla vierailukerralla Costa Ricaan ja Monteverdelle tiedän, että parhaimmat riippusillat löytyvät Selvatura puistosta.

Maan sisäosat ovat todella kauniit. Näimme Arenal järven myös ja alue on todella henkeäsalpaava. Etäisyydet eivät ole pitkiä, mutta teiden huonosta kunnosta johtuen ajaessa tarvitaan kärsivällisyyttä: tiet ovat pieniä, mutkikkaita ja epätasaisia ja monessa kohtaa niitä ei ole päällystetty.  

Nyt on viimeinen kokonainen päiväni San Joséssa ja menen syömään todella hyvään argentiinalaiseen ravintolaan ystäväni kanssa ja ehkä tanssimaan salsaa myöhemmin illasta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että teen viimeisen reissuni Santa Teresaan yksin, mutta jollain tavalla tuntuu siltä, että ympyrä sulkeutuu sen myötä.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Thursday 27.7.

Teaching

I have been really eager to teach on this week because I couldn´t teach at all last week when I was sick. The leader of the music school arranged to me some singers who were willing to learn more about breathing. Most of them were beginners. And that´s good because I´m not a singer. I´m a flutist who knows a lot about breathing technic and diafragma. There are no flute teacher in the music school which means that there are no flutist in the school. Well actually I gave one flute lesson to one violinist who owns a flute and has learned to play it by himself. So I have gave here one flute lesson. And couple of recorder lessons too besides these workshops for singers.

So in these last two days I have had workshops in breathing. I must say that I really enjoy teaching adults also; most of the singing students are adults. I prepared the workshops in spanish and I also  managed to give most of it in spanish. Just some words I had to say in english. Again I´m proud of myself. I can tap on my own shoulder and say: Tanja, job well done!

I like the atmosphere in the music school. The leader is really nice and relaxed and the other teachers and stuff are also very friendly. And what is the most nicest thing is that the student are really motivated to learn music.


Safety in San José

I want to share little bit of my own thoughts about safetyness in San José. In these last two days I have talked with a young canadian girl who is also volunteering in the music school. These conversations with her have gave to me something new to think. I haven´t have any situation here where I would have had been afraid. I have danced in the local disco until morning. I have took the bus after dark alone. I have took the taxi (with a friend). I have met costa rican person who I visited alone by bus in the dark with no internet connection. And I have felt myself all the time safe.
This canadian girl told to me that in Canada and in USA people are taught to be afraid of others: not to talk to a stranger, not to wear shorts or tiny clothes, not to trust anybody. Similar advices they gave us from the CRLA (Costa Rican Language Academy) too. I think those kind of advices are good to hear and good to follow in some limits. I totally understant for example that it´s a matter of common respect what kind of clothes you should wear in the school and in the volunteering places. And it´s always good to have some common sense where to go and how to behave. In generally speaking it´s good to be aware of your surroundings and have a good eye for the situations.

But on the other hand I think that that kind of attitude makes people more afraid than it´s necessary. It makes people to walk suspiciously and to behave insecure because you are all the time on your toes waiting what might come to you after the next corner. It takes lot of energy to be afraid most of your time. It´s totally different thing to be afraid or to be aware. And on the other hand I totally understant that it´s the job of the CRLA to keep everybody safe and tell about local people and their habits. Many of the volunteers are youg and away from home for the first time.

Most of the local people are also very afraid every kind of attacs. I heard that some student´s family had advised her to change the side of the street if a man was coming towards her on the same side. Totally acceptable advise when it´s dark and no one else is around. Every house is covered with bars and/or steel wire, there are multiple locks on the doors. This is totally not Finland. I haven´t got used to this kind of security. Some how I feel that those locks are not giving peace and calmness to the house owners. For me they mean that there are really something bad around me trying to hurt me. I wouldn´t like to live my life behind bars and so many locks. But on the other hand I understant that the mentality and the moral of the people are not the same here as in Finland. My family-tica has been little bit terrified my way to trust people here. But of course they have let me do what I have wanted to do.

Some day ago someone rang the door bell of my home at 7 pm, when it´s totally dark. I opened the electronic door of the carage. There was some youg girl talking something I couldn´t understant. My mamá–tica came fast to the door and told me never to open the door. I guess the girl was trying to sell something. My mamá-tica explaned to me that someone can be on your door with a gun. I told to her that I was sorry and that I thought it was one of the family member ringing the bell because that has been the case couple of times. My mamá-tica has told me several times that she is really afraid of someone breaking in the house. I haven´t asked if she has an experience of that and that´s why she is having the fear inside of her or if she is just in general afraid of that.

The thing is that of course you need to keep in mind that Costa Rica is not Finland. But I´m not either 20-year-old girl with no experience of life. It´s good to be aware of your surroundings and read the people and the atmosphere around you. But I think it´s not good to be afraid all the time. I have had my ”antennas” all the time up. I trust in me and I trust most of the time most of the people. And when I don´t trust I walk away and separate myself from the situation. I guess this my attitude is result of many things: I happen to live in Finland where you normally can trust people and I have never experienced any physical threat or violence. And I tend to keep it that way. When I am ment to have life experiences they will come to me where ever I am: at my home town, abroad, in my work or on my free time.  I can´t avoid having experiences that I´m ment to have. But I believe that by controlling my own behaving I can influence the strength of them. I believe it´s possible to learn not only through experience but also through studing and listening others. At least until some point.

Your life is ment to be lived. I don´t think you are ment to live your life worring and being afraid all the time. Consciousness is good word: be conciousness about the energies between you and others. Keep your eyes, mind and heart open all the time.

Tomorrow I will finally go with Ramona to Manuel Antonio for four days. It´s located on the Pacific Coast. It´s the smallest National Park in Costa Rica but many has said that it´s also the most beautiful. I can´t wait!

Torstai 27.7.

Opettamassa

Olen ollut hyvin innokas opettamaan tällä viikolla, kosta en voinut opettaa ollenkaan viime viikolla ollessani kipeä. Musiikkikoulun johtaja järjesti minulle muutamia lauluoppilaita, jotka olivat halukkaita oppimaan enemmän hengittämisestä. Suurin osa heistä oli aloittelijoita. Ja se on hyvä, sillä en ole laulaja. Olen huilisti, joka tietää paljon hengittämisestä ja palleasta. Musiikkikoulussa ei ole huiluopettajaa, mikä tarkoittaa, että koulussa ei ole myöskään huilisteja. No, annoin kyllä yhden huilutunnin eräälle viulistille, joka omisti huilun ja oli opetellut itsenäisesti soittamaan sitä. Joten olen antanut yhden huilutunnin täällä. Ja muutamia nokkahuilutunteja myös näiden laulajien työpajojen lisäksi.

Näiden kahden viime päivän aikana olen antanut siis hengitystyöpajoja. Minun täytyy sanoa, että nautin todella myös aikusten opettamisesta; suurin osa lauluoppilaista on aikuisia. Valmistin työpajat espanjaksi ja onnistuin myös antamaan ne suurimmaksi osaksi espanjaksi. Vain muutamia sanoja jouduin sanomaan englanniksi. Jälleen olen ylpeä itsestäni. Voin taputtaa itseäni olkapäähän ja sanoa: Tanja, hyvin tehty työ!

Pidän musiikkikoulun ilmapiiristä. Johtaja on mukava ja rento ja muut opettajat ja henkilökunta ovat myöskin ystävällisiä. Ja mikä mukavinta: oppilaat ovat todella motivoituneita oppimaan musiikkia.

Turvallisuus San José´ssa

Haluan jakaa hieman omia ajatuksiani San José´en turvallisuudesta. Näiden parin viime päivän aikana olen jutellut erään nuoren kanadalaisen tytön kanssa, joka myöskin työskentelee vapaaehtoisesti musiikkikoulussa. Juttelutuokiot ovat antaneet minulle hieman uutta ajateltavaa. En ole missään tilanteessa joutunut olemaan peloissani täällä. Olen tanssinut paikallisessa discossa aamuun asti. Olen ottanut bussin yksin pimeän tultua. Olen ottanut taksin (ystävän kanssa). Olen tavannut costaricalaisen henkilön ja vieraillut hänen kotonaan yksin bussilla pimeänä aikana ilman internet yhteyttä. Ja olen kaiken aikaa tuntenut olevani turvassa.

Tämä kanadalainen tyttö kertoi, että Kanadassa ja USA:ssa ihmiset opetetaan pelkäämään muita: et saa puhua vieraille, et saa pukea shortseja ja pieniä vaatteita, et saa luottaa kehenkään. Samanlaisia ohjeita saimme myös kielikoulusta, CRLA:sta. Mielestäni on hyvä kuulla nuo ohjeet ja on hyvä noudattaa niitä tiettyyn pisteeseen asti. Ymmärrän esimerkiksi täysin, että siinä, millaisia vaatteita pidät koulussa ja vapaaehtoistyöpaikassasi on kyse yleisestä kunnioituksesta. Ja on hyvä aina omata tervettä järkeä minne mennä ja miten käyttäytyä. Yleisesti puhuttaessa on hyvä olla tietoinen ympäristöstään ja omata hyvä tilannetaju.

Mutta toisaalta minusta tuollainen asenne pelottelee ihmisiä enemmän kuin on tarpeen. Se panee ihmiset kävelemään epäilevästi ja käyttäytymään epävarmasti, koska olet koko ajan varpaillasi odottamassa mitä mahtaa tulla seuraavan kulman takaa. Vaatii paljon energiaa pelätä suurimman osan aikaa. On selkeästi eri asia pelätä tai olla tietoinen. Ja toisaalta ymmärrän todellakin, että kielikoulun tehtävä on pitää kaikki turvassa ja kertoa paikallisista ihmisistä ja heidän tavoistaan. Monet vapaaehtoistyöntekijät ovat nuoria ja osa on ensimmäistä kertaa poissa kotoaan.

Monet paikalliset ihmiset ovat myöskin pelkäävät kaikenlaisia hyökkäyksiä. Kuulin erään isäntäperheen neuvoneen tyttöä vaihtamaan kadunpuolta, jos mies on tulossa vastaan. Täysin hyväksyttävä ohje pimeässä, kun muita ei ole näköpiirissä. Jokainen talo on vuorattu kaltereilla ja/tai rautalangalla, ovissa on useampia lukkoja. Tämä ei todellakaan ole Suomi. En ole tottunut tällaiseen turvallisuuteen. Jollain lailla minusta tuntuu, että nuo lukot eivät anna talojen omistajille rauhaa ja tyyneyttä. Minulle ne merkitsevät, että ympärilläni on todella jotain pahaa, joka yrittää satuttaa minua. En haluaisi elää elämääni kaltereiden ja niin monien lukkojen takana. Mutta toisaalta ymmärrän, että ihmisten mielelaatu ja moraali eivät ole samanlaiset kuin Suomessa. Paikallinen perheeni on ollut hieman kauhuissaan tapaani luottaa ihmisiin täällä. Mutta tietenkin he ovat antaneet minun tehdä niin kuin haluan.

Tässä eräänä päivänä kotini ovikello soi seitsemältä illalla, jolloin on täysin pimeää. Avasin sähköisen autotallin oven. Siellä oli nuori tyttö, joka puhui jotain, mitä en ymmärtänyt. Isäntäperheen äiti tuli nopeasti ovelle ja kielsi minua ikinä avaamasta ovea. Uskoakseni tyttö oli myymässä jotain. Perheen äiti selitti minulle, miten joku voi olla ovellasi aseen kanssa. Pyysin anteeksi häneltä ja kerroin, että luulin ovella olevan jonkun perheenjäsenistä, mikä on tapahtunutkin pariin otteeseen. Äiti on kertonut minulle moneen otteseen olevansa todella peloissaan, että joku tunkeutuu taloon. En ole kysynyt häneltä onko hänellä kokemusta moisesta ja sen takia hänellä on pelko sisällään vai onko hän vain yleisesti peloissaan.

Asia on niin, että tietenkin täytyy pitää mielessä, että Costa Rica ei ole Suomi. Mutta minä en ole myöskään 20-vuotias tyttö vailla elämänkokemusta. On hyvä olla tietoinen ympäristöstään ja lukea ihmisiä ja ilmapiiriä ympärilläsi. Mutta mielestäni ei ole hyvä olla peloissaan koko ajan. Minulla on ollut ”antennini” ylhäällä koko ajan. Luotan itseeni ja luotan suurimman ajan suurimpaan osaan ihnmisistä. Ja silloin kun en luota, kävelen tilanteesta pois ja irroitan itseni siitä. Tämä asenteeni johtuu varmasti monesta seikasta: satun asumaan Suomessa, missä normaalisti voit luottaa ihmisiin enkä ole ikinä kokenut fyysistä uhkaa tai väkivaltaa. Ja tarkoituksen on pitää asia niin. Jos minun kkuuluu saada elämänkokemuksia, ne tulevat luokseni olin sitten missä tahansa: kotikaupungissani, ulkomailla, työpaikassani, vapaa-ajallani. En voi välttyä kokemuksilta, joita minun kuuluu saada. Mutta uskon, että on mahdollista vaikuttaa niiden voimakkuuteen kontrolloimalla omaa käytöstään. Uskon, että on mahdollista oppia paitsi kokemuksesta, myös opiskelemalla ja kuuntelemalla toisia. Ainakin johonkin pisteeseen asti.

Elämäsi on tarkoitettu elettäväksi. En usko, että sinun on tarkoitus elää elämäsi huolehtien ja peläten koko ajan. Tietoisuus on hyvä sana: ole tietoinen sinun ja toisten välill olevasta energiasta. Pidä silmäsi, mielesi ja sydämesi avoinna koko ajan.

Huomenna lähden viimein Ramonan kanssa Manueal Antonioon neljäksi päiväksi. Se sijaitsee Tyynen valtameren rannalla. Se on Costa Rican pienin kansallispuisto, mutta monet ovat sanoneet, että se on myös kaunein. En malta odottaa!

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Thursday 21.7.

Small drawbacks and big succeeding

I got a flu right after our trip to Puerto Viejo... I felt my throught immediately on Monday little bit sore and I wasn´t feeling good in general. I ate some homeopathic medicin (Aconitum napellus) which I had took with me from Finland and I even did some acupuncture to myself (yes, I brought some of my own acupuncture needles with me here in Costa Rica) in order to avoid being more sick but I didn´t succeed in that. I had brought with me vitamin C and D and Zink plus some Probiotics but they weren´t enough for me in this case. Not even I took them every day. But maybe without all these my intetions to avoid being sick I would have been even more sick, who knows?

I couldn´t go to teach on Tuesday at all. On Wednesday I was still feeling sick but unfortunately I didn´t have internet connection at my home so that I could have inform to music school my shape. As a matter of fact I hadn´t had internet in two days and it was annoying to stay at home feeling sick and with no communication with outside world. I could use my papá-tico´s and the daughter Mariam´s connection when they were at home but immediately when they went out I was without internet. The internet is the only way to communicate effectively here. I tried to send couple of times text messages here but it took a long time to reach my friend and another one never went throug...

So, on Wednesday I needed to go to language school in order to use internet connection to inform the leader of the music school that I couldn´t come on that day either. It wasn´t nice feeling travel one hour in the growded bus sneezing and feeling sick. I was sad that I couldn´t go to music school on that day because they were having final rehearsals for the consert of the next day. And I was going to be one soloist in the consert! Luckily we had on last week one rehearsals already but you can never practise too much. The pieces were traditional Costa Rican songs and the concert was going to be for the ambassadors of the Costa Rica who were in San José at the moment: it was going to be important consert for importat persons. So I really felt lousy on Wednesday because of the fact that I couldn´t take part of the final rehearsals (I wasn´t sure if I could take a part at all of the becomming consert...), that I didn´t have internet and that I was sick.

Why all ”bad” things are happening at the same time?! It feels like some kind of unwritten rule of the universe... Well, I should know: when your energies aren´t the highest you start to attract lower energies in every aspect of your life... yes yes, I know... but still it´s kind of funny to have these kind of experience for yourself. I would like to be all the time in the higher level in my life but that´s just not possible. Not all the time.

In the end I reached the leader of the music school and he of course understood me and told me to go bed and rest. And what really made me happy was the fact that my family managed to get back the internet connection. Sometimes even here in the capital of Costa Rica the wi-fi connection isn´t the strongest one. So prepare yourself to be sometimes without of the internet. Or get your own local smart card with local number.

I need to say that I´m really pleased with the Costa Rican Language Academy and they way to work: they are really professional and they are doing everything so that your trip is going to be nice and pleasant for you. I really trust the school and the workers there.

I bought from my way back to bed some fresh ginger and I boiled it with soft heat in the water and drank it about one litre. And I felt immediately better. I really felt the difference after drinking the warm ginger water and I knew that I was going to be able to play in the next day´s concert! By the way my whole family-tica has been sick for 2 weeks already. My mamá-tica told that here in San José is some flu virus going on.

And so the Thursday came and so did the concert and the students and me and the american saxophone player Luke wich I mentioned earlier on my blog played brilliantly! The leader of the music school and also the ambassadors were pleased. I didn´t feel 100% well but I didn´t feel sick either. I just know that the worst part is over and my health is going to be again just fine. It was a good reminder of the importance of our health: don´t take your health for granded! We cancelled our trip to Manuel Antonio on the Pacific Coast with Ramona and we decided to stay this weekend here in San José celebrating Ramona´s birthday. Manuel Antonio can wait for us just a little bit longer.

Torstai 21.7.

Pieniä takaiskuja ja iso onnistuminen

Sain flunssan heti Puerto Viejon reissumme jälkeen... Kurkkuni oli heti maanatai aamuna hieman kipeä enkä tuntenut oloani yleisestikään hyväksi. Otin homeopaattista lääkettä (Aconitum napellus), jonka olin tuonut mukanani Suomesta ja tein jopa akupunktiota itselleni (kyllä, toin mukanani muutamia akupunktioneuloja tänne Costa Ricaan) yrittäessäni säästyä pahemmalta sairastumiselta, mutta en onnistunut siinä. Olin tuonut mukanani C- ja D-vitamiinia sekä Sinkkiä sekä muutamia Probiootteja, mutta tähän tilanteeseen ne eivät olleet tarpeeksi. Ei vaikka söin niitä päivittäin. Mutta ehkä olisin sairaastunut vielä pahemmin, jos en olisi tehnyt kaikkea tätä yrittäessäni välttyä sairastumiselta, kuka tietää?

En pystynyt menemään opettamaan tiistaina ollenkaan. Keskiviikkona tunsin oloni vieläkin kipeäksi, mutta epäonnekseni minulla ei ollut internet yhteyttä kotonani, jotta olisin voinut informoida musiikkikoulua tilastani. Itseasiassa minulla ei ollut ollut internettiä pariin päivään ja oli ärsyttävää pysyä kotona kipeänä ilman minkäänlaista yhteyttä ulkomaailmaan. Pystyin käyttämään perheen isän ja tyttären Mariamin nettiyhteyttä, kun he olivat kotona, mutta heidän lähtiessään ulos, olin ilman internettiä. Internetti on ainut tapa kommunikoida täällä tehokkaasti. Yritin lähettää pari tekstiviestiä täällä, mutta yhden perille menemiseen meni todella kauan ja toinen ei ikinä saapunut perille...

Joten keskiviikkona minun piti mennä kielikoululle voidakseni ilmoittaa musiikkikoulun johtajalle, etten pystynyt tulemaan sinäkään päivänä. Ei ollut hyvä tunne matkustaa täydessä bussissa tunnin ajan aivastellen ja voiden huonosti. Olin surullinen, etten pystynyt menemään musiikkikoululle tuona päivänä, sillä heillä oli siellä kenraaliharjoitukset seuraavan päivän konserttia varten. Ja minä tulisin olemaan yksi konsertin solisteista! Onneksi meillä oli jo yhdet harjoitukset viime viikolla, mutta harjoituksia ei ole koskaan liikaa. Kappaleet olivat perinteisiä costaricalaisia lauluja ja konsetti tulisi olemaan Costa Rican suurlähettiläille, jotka olivat tällä hetkellä San José´ssa: kyseessä olisi siis tärkeä konsertti tärkeille ihmisille. Joten oloni oli todella kurja keskiviikkona, koska en voinut osallistua kenraaliharjoituksiin (en ollut varma pystyisinkö osallistumaan koko tulevaan konserttiin...), minulla ei ollut internettiä ja koska olin kipeä.

Miksi kaikki ”pahat” asiat tapahtuvat samaan aikaan?! Tuntuu siltä kuin se olisi jonkinlainen universumin kirjoittamaton sääntö... No, minun pitäisi tietää: kun energiasi eivät ole korkeimmat mahdolliset alat vetää puoleesi matalampia energioita kaikille elämäsi osa-alueille... kyllä kyllä, tiedetään... mutta silti on jollain lailla hassua saada tälläinen kokemus itselleen. Haluaisin olla korkeimmissa energioissa kaiken aikaa elämässäni, mutta se ei vain ole mahdollista. Ei kaiken aikaa.

Tavoitin lopulta musiikkikoulun johtajan ja hän tietenkin oli ymmärtäväinen ja kehotti minua menemään sänkyyn lepäämään. Ja mikä todella teki minut onnelliseksi oli se seikka, että perheeni onnistui saamaan internetyhteyden takaisin. Välillä jopa täällä pääkaupungissa San José´ssa wi-fi -yhteys ei ole vahvimmasta päästä. Joten valmistaudu välillä olemaan ilman internettiä. Tai hommaa oma paikallinen sirukortti paikallisella numerolla.

Minun täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen Costa Rican Kieli Akatemiaan ja heidän tapaansa työskennellä: he ovat ammattilaisia ja he tekevät kaikkensa, jotta matkasi olisi mukava ja miellyttävä sinulle. Luotan kouluun ja sen työntekijöihin todella.

Ostin matkalla sänkyyni hieman tuoretta inkivääriä ja keitin sitä miedolla lämmöllä vedessä ja join sitä varmaan litran verran. Ja tunsin oloni heti paremmaksi. Tunsin eron heti juotuani lämmintä inkiväärivettä ja tiesin pystyväni osallistumaan seuraavan päivän konserttiin! Koko perheeni on muuten ollut jo 2 viikkoa sairaana; perheen äiti kertoi, että täällä San José´ssa jyllää jokin flunssavirus.

Ja niin tuli torstai ja konsertti ja opiskelijat sekä minä ja amerikkalainen saksofonisti Luke, josta kerroin jo aijemmin blogissani, soitimme loistavasti! Musiikkikoulun johtaja ja suurlähettiläät olivat myös tyytyväisiä. En tuntenut olevani 100%:sti kunnossa, mutta en ollut enää kipeäkään. Tiedän, että pahin on ohitse kohdallani ja terveyteni tulee olemaan jälleen hyvä. Tämä oli hyvä muistutus terveyden tärkeydestä: terveytesi ei ole itsestäänselvyys! Peruutimme matkamme Manuel Antonioon Tyynen valtameren rannalle Ramonan kanssa ja päätimme jäädä täksi viikonlopuksi San José´hen juhlimaan Ramonan syntymäpäiviä. Manuel Antonio saa odottaa meitä hieman pidempään.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Monday 17.7.

Puerto Viejo

Puerto Viejo is totally different world than capital San José. It´s located on the Caribbean Coast near the border of Panama. It took 5,5 h to get there by bus because of the traffic and return trip took only 3,5 h. The bus ticket cost around 10€ one way. My school, Costa Rican Language Academy helped us a lot to arrange the trip: we bought the bus ticket beforehand from the school, the school told us how to find the right bus terminal and also recommended and also booked our hotel in Puerto Viejo. Could you ask more?! Our hotel was called Pura Vida and they offer also spanish language courses there. The hotel was nice and clean. 2 nights cost around 40€ per person, breakfast was not encluded.

The town is small and cosy and everything is walking distance in the center. The climat is much more warm and humid than in San José. It was +33 Celcius the whole weekend even it was clowdy the whole Saturday, in San José it has been around + 25 Celcius. When we left back with the bus on Sunday the sun was really burning our skin. I believe the clowds saved us from sunburnts. On the other hand I also have a feeling that if it would have been more sunny we would have saved more money because in the clowdy day on Saturday we spend our time in shopping. But we found really special shop called Luna May which sells unique clothes designed by a Costa Rican. Their attitude is ”all humans are beautiful” and that is so true! I bought a dress where are faces of the local people. It´s really unique and interesting!

You can rent a bike and go until to the Manzanillo (12km one way) and enjoy different beaches on the way. The local people said that the beaches are more beautiful if you go little bit further from the center but we decided to stay in the center. I have to say that the weather really makes difference: the beach feels and looks like really different when there is sun and when there is no sun. But we enjoyed our small three day trip. We ate and drank well. I especially liked a lot all fishes what they were serving and of course drinks made by local fruits and flowers were delicious also.

This weekend was really like a holiday for me, no school and no work, just play. I saw the sea for the first time on my this trip and I could finally use my bikinis. When I saw the sea I realised that I have missed it. In the evenings we enjoyd the reggae and salsa music and danced under the starts in the bar/restaurant called Lazy Mon which was located just next to the sea. I highly recommend that place if you like to dance until it hurts your legs.

Oh, and one small comment: I recommend you to take enough cash with you in Puerto Viejo because from a reason or another it wasn´t always possible for us to draw out from the cash machine. Many restaurants and shops are accepting credit cards but not all of them. Luckily at least one of us always had some cash...

I could have stayed couple of more days there, rent a bike and see more beaches, go snorkling and dance a little bit more. Puerto Viejo stays in my mind relaxed and comfortable place where you can dance your sorrows and stress away.


We are planning with my swiss friend Ramona already our next trip for the next weekend: Manuel Antonio on the Pacific Coast. The beach and the sea, wait for us, we are coming!

To the top of the page

Maanantai 17.7.

Puerto Viejo

Puerto Viejo on todella eri maailma verrattuna pääkaupunkiin, San José´hen. Se sijaitsee Karibian rannikolla lähellä Panaman rajaa. Bussimatka sinne kesti 5,5h johtuen liikenteestä ja paluumatka kesti vain 3,5h. Bussilippu maksoi n. 10€ yhteen suuntaan. Kouluni, Costa Rican Language Academy auttoi meitä paljon matkan järjestämisessä: ostimme bussiliput etukäteen koululta, koulu opasti meitä mistä löydämme oikean bussiterminaalin ja he suosittelivat ja myös varasivat hotellimme Puerto Viejosta. Voisiko enempää pyytää?! Hotellimme oli nimeltään Pura Vida ja he tarjoavat myös espanjan opetusta siellä. Hotelli oli mukava ja puhdas. 2 yötä maksoi n. 40€/hlö, aamupala ei kuulunut hintaan.

Kylä on pieni ja kodikas ja kaikki on kävelymatkan päässä keskustassa. Ilmasto on paljon lämpimämpi ja kosteampi kuin San José´ssa. Koko viikonlopun siellä oli n. +33 celsiusastetta, vaikka koko lauantai olikin pilvinen. San José´ssa on ollut n. +25 celsiusastetta. Kun lähdimme bussilla takaisin päin sunnuntaina aurinko todella paahtoi ihoamme. Uskon, että pilvet pelastivat meidät palamasta auringosta. Toisaalta minulla on myös tunne, että jos olisi ollut aurinkoisempaa olisimme säästäneet enemmän rahaa, sillä pilvisenä lauantaina vietimme aikaamme kierrellen kauppoja. Mutta löysimme todella erityisen kaupan nimeltä Luna May. Se myy ainutlaatuisia vaatteita, jotka on suunnitellut costaricalainen. Heidän asenteensa on ”kaikki ihmiset ovat kauniita” ja sehän on totta! Ostin mekon, jossa on paikallisten ihmisten kasvojen kuvia. Se on todella ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen!

Voit vuokrata pyörän ja ajaa Manzanilloon asti (yhteen suuntaan 12km) ja nauttia erilaisista rannoista matkanvarrella. Paikalliset ihmiset sanoivat, että rannat ovat kauniimpia hieman kauempana keskustasta, mutta me päätimme pysyä keskustassa. Täytyy sanoa, että sää todellakin vaikuttaa: ranta tuntuu ja näyttää ihan erilaiselta, kun aurinko paistaa ja kun se ei paista. Mutta nautimme pienestä 3-päivän matkastamme. Söimme ja joimme hyvin. Pidin erityisesti kaikista kalaruoista, joita siellä oli tarjolla ja tottakai paikallisista hedelmistä ja kukista tehdyt juomat olivat herkullisia.

Tämä viikonloppu oli todella kuin loma minulle, ei koulua eikä työtä, vain huvia. Näin meren ensimmäistä kertaa tällä matkallani ja sain käyttää vihdoin bikineitäni. Kun näin meren, huomasin kaivanneeni sitä. Iltaisin nautimme reggae- ja salsamusiikista ja tanssimme tähtien alla baarissa nimeltä Lazy Mon, joka sijaitsi aivan meren rannalla. Suosittelen todellakin tätä paikkaa, jos haluat tanssia kunnes jalkoihisi sattuu.

Ai niin, pieni huomautus: kannattaa varata tarpeeksi käteistä mukaan Puerto Viejoon, sillä syystä tai toisesta rahan nostaminen pankkiautomaateista ei aina onnistunut sitä yrittäessämme. Monet ravintolat ja kaupat hyväksyvät luottokortit, mutta eivät kaikki. Onneksi aina jollain meistä oli mukanaan käteistä...

Olisin voinut viipyä siellä vielä muutaman päivän lisää, vuokrata pyörän ja nähdä lisää rantoja, mennä snorklaamaan ja tanssia hieman lisää. Puerto Viejo jää mieleeni rentona ja mukavana paikkana, jossa voit tanssia huolesi ja kiireesi pois.

Olemme jo suunnittelemassa sveitsiläisen ystäväni Ramonan kanssa seuraavaa matkaamme tulevalle viikonlopulle: Manuel Antonio Tyynen valtameren puolella. Ranta ja meri, odottakaa meitä, olemme tulossa!

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Tuesday 11.7.

Amazing Mexico

I am so overwhelmed that I don´t have words about my trip to Mexico... I just can say that if it´s possible for you go and explore other coutries too nearby Costa Rica. It´s definetely worth for it! After two weeks in San José I´m already used to the atmosphere in here. And when I went to Mexico for 4 days I felt the different atmosphere there. It´s nice to compare the energies in different places and countries.

Simplified: there is more art and culture in Mexico than in Costa Rica. And that´s why I felt immediately like home in there, especially Tepoztlan was like my home town. I have a feeling that in some way mexican people takes maybe more care to preserve their culture than costa ricans. Of course 4 days is really short time to be in any country but it´s long enough to know if you like the country or not. I will return to Mexico for sure some day! After my trip outside of Costa Rica I´m also ready to explore more my ”home country” now. I still have one month here and I just love it! Now it´s time to discover Costa Rica more that just the capital. I am very curious to see what other parts of Costa Rica has to offer me.


First day of volunteering in music school

Today was my first day in privat local music school. It´s for low- income families both children and adults. It´s working from Tuesdays to Saturdays from 2:30 pm to 6.30 pm. This means that my free time will be on mornings like in Finland. I teach in Finland in couple of music schools and the lessons are starting after the children get out of school. So I´m used to this kind of schedule. Only downside in this situation is the same as back home: I can´t partisipate in any hobbies in the evening. I guess I´m done with my salsa lessons here. They told me that if and when I want to travel in the weekends around the country it´s totally possible as long as I inform the school about it. And this is going to happen already on this weekend: I´m going with couple of my school friends to Puerto Viejo, in to the Caribbean coast. I haven´t seen the sea yet and I´m missing it! I haven´t even used my bikinis yet.

On the first day I already felt like working: Josua, the head of the school, asked me right away to explane and teach how to use diaphragm to singers both children and adults who were beginners. I found myself teaching in spanish(!) what is the right way to breath and what part of the body you should use when breathing properly. I am so amazed about and proud of myself! And I helped small boy with his piano piece and for the first time of my life I helped youg girl with her guitar(!) piece.

There is going to be some kind of consert on next week´s Thursday where I´m going to play flute with the student. In the same music school is also american boy (if I remember right he´s going to be in the music school couple of weeks) who teaches saxophone among other things. I know him from language school, he is nice. It´s calming to be in same place with some one who you already know a little bit. At least on this first day it relieved my nervousness.

What can I say? Really perfect first day. I am so grateful of this possibility to teach music to children and adults here in Costa Rica.

By the way  the last week´s visit in National Theater was great! I enjoyed the Shakespear´s comedy A Midsummer Night´s Dream even I didn´t understood much of it. The atmosphere in the teather was warm and the story was of course full of macic, colours and imagination. It was definately good decision to go to see it! I´m happy and satisfied, money well spend.

To the top of the page

1. Picture: pyramide in argheological zone in Teopanzolco in Cuernavaca, Mexico. Pyramidi arkeologisella Teopanzolcon alueella Cuernavacassa, Meksikossa.	2. Picture: beautiful and peacefull park in Cuernavaca, Mexico. Kaunis ja rauhallinen puisto Cuernavacassa, Meksikossa.
3. Picture: my mexican man. Meksikolainen mieheni.	4. Picture: beautiful street in Tepoztlan. Kaunis katu Tepoztlanissa.
5. Picture: cosy resting place in Tepoztlan, Mexico. Mukava lepopaikka Tepoztlanissa, Meksikossa.	6. Very impressing view from the pyramide of Tepoztlan. Todella vaikuttava maisema Tepoztlanin pyramidilta.
7. Picture: one colourful restaurant in Tepoztlan. The food was amazing in Mexico in general! Eräs värikäs ravintola Tepoztlanissa. Ruoka oli ilmiömäistä Meksikossa yleisesti!	8. Picture: traditional mariachi musicians in the central park of Cuernavaca. I love this tradition, it's so romantic! Perinteiset mariachi-muusikot Cuernavacan keskuspuistossa. Rakastan tätä perinnettä, se on niin romanttista!
9. Picture: The National Theatre in San José, Costa Rica. Kansallisteatteri San Joséssa, Costa Ricassa.

Tiistai 11.7.

Ilmiömäinen Meksiko

Olen niin häkeltynyt, ettei minulla ole sanoja Meksikon matkastani... Voi vain sanoa, että jos se on sinulle mahdollista, niin mene ja tutustu muihin Costa Rican naapurimaihin. Se on todellakin sen arvoista! Kahdessa viikossa olen tutustunut San Josén ilmapiiriin. Ja kun menin Meksikoon 4:ksi päiväksi, tunsin erilaisen ilmapiirin siellä. On mukava verrata eri paikkojen ja kaupunkien energioita.

Yksinkertaistettuna: Meksikossa on enemmän taidetta ja kulttuuria kuin Costa Ricassa. Ja senpä takia tunsin oloni kotoisaksi siellä, varsinkin Tepoztlan tuntui omalta kylältäni. Minulla on tunne, että jollain tavalla meksikolaiset pitävät enemmän huolta kulttuurinsa säilymisestä kuin costaricalaiset. 4 päivää missä tahansa maassa on todella lyhyt aika olla, mutta se on tarpeeksi pitkä tietääksesi pidätkö maasta vai et. Aijon palata Meksikoon varmasti vielä jonain päivänä! Costa Rican ulkopuolelle sijoittuneen matkani jälkeen olen valmis nyt myös tutkimaan enemmän ”kotimaatani”. Minulla on vielä yksi kuukausi jäljellä täällä ja se tuntuu ihanalta! Nyt on aika saada selville Costa Ricasta enemmän kuin vain pääkaupunki. Olen todella utelias näkemään mitä muilla Costa Rican osilla on minulle tarjota.


Ensimmäinen vapaaehtoistyöpäivä musiikkikoulussa

Tänään oli ensimmäinen päiväni paikallisessa yksityisessä musiikkikoulussa. Koulu on heikkotuloisille perheille niin lapsille kuin aikuisille. Se toimii tiistaista lauantaihin klo 14:30-18:30. Tämä tarkoittaa, että vapaa-aikani on aamuisin aivan samoin kuin Suomessa. Opetan Suomessa muutamassa musiikkikoulussa ja soittotunnit ovat lasten koulupäivän jälkeen. Joten olen tottunut tämänkaltaiseen aikatauluun. Ainoa miinus tässä tilanteessa on sama kuin kotona: en voi osallistua mihinkään harrastukseen iltaisin. Salsatuntinit taitavat olla tanssitut täällä. Minulle sanottiin, että jos ja kun haluan matkustaa viikonloppuisin ympäri maata se on mahdollista kunhan ilmoitan koululle siitä. Ja tämä tulee tapahtumaan jo tulevana viikonloppuna: lähden muutaman koulukaverin kanssa Puerto Viejoon, karibian rannalle. En ole vielä nähnyt merta ja ikävöin sitä! En ole myöskään käyttänyt bikineitäni vielä.

Jo heti ensimmäisenä päivänä tunsin työskenteleväni: Josua, koulun johtaja pyysi heti minua selittämään ja opettamaan kuinka käyttää palleaa laulajille, jotka olivat sekä lapsia että aikuisia vasta-alkajia. Löysin itseni opettamasta espanjaksi(!) mikä on oikea tapa hengittää ja mitä osia kehosta tulisi käyttää hengittäessä oikein. Olen todella ihmeissäni ja ylpeä itsestäni! Lisäksi autoin pientä poikaa pianokappaleen kanssa sekä ensimmäistä kertaa elämässäni autoin pikku tyttöä kitarakappaleen(!) kanssa.

Ensi viikon torstaina tulee olemaan jonkinlainen konsertti, jossa saan soittaa huilua muiden oppilaiden kanssa. Samassa musiikkikoulussa on myös amerikkalainen poika (jos muistan oikein hän tulee olemaan musiikkikoulussa parisen viikkoa), joka opettaa muun muassa saksofonia. Tunnen hänet kielikoulusta, hän on mukava. On rauhoittavaa olla samassa paikassa jonkun tutun kanssa, jonka jo tunnet hieman. Ainakin näin ensimmäisenä päivänä se lievitti jännitystäni.

Mitä voin sanoa? Todella täydellinen ensimmäinen päivä. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta opettaa musiikkia lapsille ja aikuisille täällä Costa Ricassa.

Muuten se viime viikon vierailu Kansallisteatterissa oli mahtava! Nautin Shakespearin komediasta Kesäyönunelma vaikka en ymmärtänytkään paljoa. Teatterin tunnelma oli lämmin ja tarina oli tottakai täynnä taikaa, värejä ja mielikuvitusta. Oli ehdottomasti hyvä päätös mennä katsomaan se! Olen onnellinen ja tyytyväinen, rahat menivät hyvään käyttöön.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Tuesday 4.7.

Hurrayyyy!!!

I want to share this to you immediately: it seems that it´s possible for me to work voluntarily in a local music school. So perfect!!! I´m super exited!!! I got information from the language school of many different places where I could work with kids or as a matter of fact also with elderly people. There were much more possibilities than I expected. I could work in orphanages or homes for abandoned children, schools or day care centers for low-income families. Also work with handicapped children and adolescents could have been one possibility for me because I have experience in education (I´m music pedagog). But to be honest none of these places did hit me in the heart exactly. I decited to give it just a little bit more time. Luckily I had one week time to make my decision about my project. And in these couple of days when I wasn´t thinking my options so actively it hit me: I would like to teach flute in some music school. Here is also one guy from USA and he is teaching saxophone in one day care place. I think I got the idea from him in the first place. And the final confirmation for my decision came when I started to talk with a boy in the bus stop who had a violin with him. He was really nice and we talked the whole way to the city center. I saw him on the next day too in the bus and we continued our conversation about music and music education in Costa Rica and Finland. Talking to him gave me the certainty that I would like to teach music and flute while I was here.

Tomorrow I will get more information of this music school. Let´s hope everything will go fine. Well, of cource everything will go fine!

I bought by myself tickets in spanish online to the National Theatre for tomorrow. It is sure now that me and Ramona are going to watch A Midsummer Night's Dream. It will be in old spanish so I have to prepare myself that I´m not  going to understant much of it. But I know I will enjoy myself of the atmosphere of the theatre and the experience will be nice for sure in any case.

I have to pack also my luggage for my trip to Mexico City. I´m leaving there on Thursday night directly after my last day in the school. It is very exiting too! Lot´s of exitement in my life at the moment. I like it. I like my life. No, I LOVE my life!

To the top of the page

1. Picture: on a break in the Costa Rican Language Academy (CRLA). Tauolla Costa Rican kieli akatemialla (CRLA)	2. Picture: CRLA has nice surroundings. CRLA:lla on mukavassa ympäristössä.
3. Picture: this picture has nothing to do on the text above but just wanted to show you how beauriful money they have here in Costa Rica. 1000 Costa Rican colon is 1,70€. Tällä kuvalla ei ole mitää tekemistä yllä olevan tekstin kanssa. Halusin vain näyttää teille, miten kauniita rahoja Costa Ricalla on. 1000 Costa Rican colonia on 1,70€.

Tiistai 4.7.

Hip hurraaaa!!!

Haluan heti jakaa kanssanne: näyttää olevan mahdollista, että pääsen työskentelemään vapaaehtoisesti paikalliseen musiikki kouluun. Aivan täydellistä! Oleen todella innoissani!!! Sain kielikoululta paljon tietoa eri paikoista, joissa voisin työskennellä lasten ja itse asiassa myös vanhusten kanssa. Vaihtoehtoja oli paljon enemmän kuin osasin odottaa. Voisin työskennellä orpokodissa tai hylättyjen lasten kodissa, kouluissa tai pienituloisten päiväkerhoissa. Työskentely kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa olisi ollut yksi vaihtoehto minulle myös, sillä minulla on kokemusta kasvatusalalta (olen musiikkipedagogi). Mutta ollakseni rehellinen, yksikään näistä paikoista ei kolahtanut sisimpääni. Päätin antaa asialle vielä vähän enemmän aikaa. Onneksi minulla oli yksi viikko aikaa tehdä päätös projektistani. Ja näiden parin päivän aikana, jolloin en miettinyt vaihtoehtojani kovinkaan aktiivisesti, se selkiytyi: haluaisin opettaa huilua jossain musiikki koulussa. Täällä on myös yksi mies USA:sta ja hän opettaa saksofonia yhdessä päivähoitopaikassa. Taisin saada tämän idean alunperin häneltä. Ja viimeinen varmistus päätökseeni tuli, kun aloin juttelemaan bussipysäkillä pojan kanssa, jolla oli viulu mukanaan. Hän oli todella mukava ja juttelimme koko bussimatkan keskustaan asti. Näin hänet myös seuraavana päivänä bussissa ja jatkoimme jutteluamme musiikkikoulutuksen tilasta Costa Ricassa ja Suomessa. Keskustelut hänen kanssaan antoivat minulle varmuuden siitä, että haluaisin opettaa musiikkia ja huilua täällä ollessani.

Huomenna saan lisää informaatiota tästä mahdollisesta musiikkikoulusta. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. No, tottakai kaikki menee hyvin!

Ostin aivan itse liput internetistä espanjaksi Kansallisteatteriin huomiseksi. Se on nyt varmaa, että lähden Ramonan kanssa katsomaan Kesäyönunelmaa. Se tulee olemaan vanhaksi espanjaksi, joten valmistaudun siihen, että en tule ymmärtämään siitä paljoakaan. Mutta tiedän, että tulen nauttimaan teatterin ilmapiiristä ja että kokemus tulee olemaan mukava aivan varmasti joka tapauksessa.

Minun täytyy  myös pakata matkalaukkuni matkalleni Meksiko City:in. Lähden torstai-iltana suoraan viimeisen koulupäiväni jälkeen. Se on myös hyvin jännittävää! Elämässäni on tällä hetkellä paljon jännitystä. Pidän siitä. Pidän elämästäni. Ei, kun RAKASTAN elämääni!

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Monday 3.7.2017

On freetime

On my second weekend one Costa Rican friend of my Swiss friend from my spanish class took me and this Swiss friend to really nice local bar/restorant where we could eat and taste the local hand made beers. I normally don´t like beer but here I decided to try some of those hand made products of Costa Rica. And I have to say that the beers were not bad, they were actually pretty good. At night we went also into local disco and it was really nice and safe, although the dance floor was grouded. We danced until it hurted my legs. It´s really nice to have some local with you to show you the places that are nice and safe.

Here happens to be at the moment also Festival of Arts (FIA 2017 =  Festival Internacional de las Artes) and the city center of San José is full of music and theather and dance. I´ve been listening some local jazz band, some tradicional folk music of Costa Rica and tomorrow I really want to go to listen some modern salsa music (and maybe dance with it). It would be nice to go also in Nacional Theatre of San José. There is going on A Midsummer Night's Dream of Shakespear. All the events has been free for charge and easily accessible. The theater costs less that 10€. What can I say?! This is really good time for me to be here!

We went with some students from the language shool on Sunday to Market of Artisan where local people are selling different kinds of products made by hand. I just love the strong colours people are using here: different kind of bags, purses, clothes, jewellerys and other souveniers made by hands. There were also local coffee and some other eatable products there. I have both now some nice earings, cute T-shirt and couple of bags for myself. I´m satisfied. I did buy also suveniers to bring with me back home: souvenier magnets and chocholate. Price level of these products is quite high but I´m happy to support the locals. Besides the products seems to be good quality.

My host family took me to celebrate the birthday of father´s cousin. It was my first time to be in latinoamerican birthday in general and I liked it a lot! There were lots of laughing, dancing, singing, doing limbo and there were also a piñata. It was also my first time to see what people do with a piñata with my own eyes. It´s difficult to hit it with a stick with your eyes covered while it´s hanging on a rope and someone is trying to make it even harder by changing the height of the piñata. It is also a little bit dangerous for children to go to take the fallen candies while someone is still trying to hit the piñata with his/her EYES COVERED. Luckily no one got hurted and I got some candies.

To the top of the page

1. Picture: me, Swiss friend Ramona and Costa Rican Roberto at night club. Minä, sveitsiläinen Ramona ja costaricalainen Roberto yökerhossa.	2. Picture: a local band playing traditional Costa Rican music in the Internacional Art Festival (Festival Internacional de los Artes = FIA). Paikallinen bändi soittamassa perinteistä costaricalaista musiikkia kansainvälisellä taidefestivaalilla, FIA:lla.
3. Picture: in the colourful Market of Artisan. Värikkäällä käsityöläistorilla.	4. Picture: listening the local band in FIA. Kuuntelemassa paikallista bändiä FIA:lla.
5. Picture: in the lively birthday party of the father's cousin. Isän serkun eläväisillä syntymäpäivillä.	6. Picture: The piñata is ready to be destroyed. Piñata valmiina tuhottavaksi.
7. Picture: The piñata is destroyed and everybody is trying to get as much candies as possible. Piñata on tuhottu ja kaikki koittavat saada mahdollisimman paljon karkkia itselleen.	8. Picture: a satisfied candy collecter. Tyytyväinen karkinkerääjä.

Maanantai 3.7.2107

Vapaa-ajalla

Toisena viikonloppunani espanjankielen tunneilta tutun sveitsiläisen ystäväni costaricalainen ystävä vei minut ja tämän sveitsiläisen ystäväni todella mukavaan paikalliseen baariin/ravintolaan, jossa söimme ja maistoimme paikallisia käsintehtyjä oluita. En yleensä pidä oluista, mutta täällä päätin maistaa joitain käsityönä valmistettuja Costa Rican tuotteita. Ja täytyy sanoa, että oluet eivät olleet huonoja, ne olivat itseasiassa melkoisen hyviä. Yöllä menimme myös paikalliseen yökerhoon ja se oli todella mukava ja turvallinen, vaikkakin tanssilattia oli täynnä ihmisiä. Tanssimme kunnes jalkoihini sattui. On todella hyvä, jos sinulla on mukana joku paikallinen näyttämässä kivat ja turvalliset paikat.

Täällä sattuu olemaan tällä hetkellä myös Kansainvälinen Taide Festivaali (FIA 2017 = Festival Internacional de las Artes) ja San Josén keskusta on täynnä musiikkia ja teatteria ja tanssia. Olen kuunnellut paikallista jazz-bändiä, perinteistä costaricalaista kansanmusiikkia ja huomenna tahdon ehdottomasti mennä kuuntelemaan modernia salsa musiikkia (ja ehkä tanssia mukana). Olisi mukavaa myös mennä San Josén Kansallisteatteriin. Siellä on meneillään Shakespearin Kesäyön unelma. Kaikki tapahtumat ovat olleet ilmaisia ja ne vat olleet helppojen yhteyksien päässä. Teatteri maksaa vähemmän kuin 10€. Mitä voin sanoa?! Tämä on todella hyvä aika minun olla täällä!

Menimme joidenkin kielikoululta tuttujen opiskelijoiden kanssa sunnuntaina käsityöläistorille, jossa paikalliset ihmiset myyvät erilaisia käsintehtyjä tuotteita. Rakastan vahvoja värejä, joita ihmiset käyttävät täällä: erilaisia laukkuja, rahapusseja, vaatteita, koruja ja muita käsintehtyjä matkamuistoja. Myynnissä oli myös paikallista kahvia ja muita syötäviä tuotteita. Olen ostanut nyt itselleni nätit korvakorut, söpön T-paidan ja muutaman laukun. Olen tyytyväinen. Ostin myös kotiin vietäviä matkamuistoja: jääkaappimagneetteja ja suklaata. Tuotteiden hintataso on melko korkea, mutta tuen paikallisia mielelläni. Sitä paitsi tuotteet vaikuttavat olevan hyvälaatuisia.

Isäntäperheeni vei minut juhlimaan isän serkun syntymäpäiviä. Tämä oli ensimmäinen kertani latinalais-amerikkalaisilla syntymäpäivillä ja pidin niistä kovasti! Siellä oli paljon naurua, tanssia, laulua, limboamista ja piñata. Tämä oli myös ensimmäinen kertani, kun näin mitä ihmiset tekevät piñatalle omin silmin. On vaikea osua narusta roikkuvaan piñataan silmät sidottuina kepillä ja joku yrittää tehdä siitä vieläkin vaikeampaa muuttamalla sen korkeutta. Se on hieman myös vaarallista, sillä lapset menevät hakemaan piñatasta tippuvia karkkeja vielä, kun joku yrittää osua siihen kepillä SILMÄT SIDOTTUNA. Onneksi kukaan ei loukkaantunut ja minä sain vähän karkkia.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Wednesday 28.6.2017

Like at my home

I can say that I have settled down here in San José. My first weekend with my costarican family is behind. I have also had three schooldays in Costa Rican Language Academy. Already on my first whole day with my new family I realised that I couldn´t have got more perfect family. I got a short presentation of different types of music in Costa Rica, Columbia, Mexico and Puerto Rico from the father of my family, Allan. And I ended up improvising with my flute (which I had taken with me just for these kind of situations!) with the salsa music from YouTube. We danced together with Allan and the daughter Mariana salsa, bachata and merenque in the kitchen after the breakfast. I felt like home immediately!

In the family there is also an american girl Jessica who has been here already for three weeks. She will leave back home in couple of days. She has been really supportive; she has helped me to communicate with the host family. Allan speaks little bit english but I try to survive as long as I can with spanish. We walked together on the first day in the neighbourhood Conception de tres rios and she showed me also the center of San José. She showded me how to use the busses when we went to pick up her boyfriend from the airport. Beside Jessica there is also columbian girl Pamela who stays in the family. She comes and goes, I don´t know exactly how long she has been here and how long she will stay here.

My home is located east side of San José and it takes approximately 45-60min (depending on the traffic) by bus to get to the Costa Rican Language Academy where my spanish lessons are. There is a lot of traffic jams and it´s good to have peaceful mind when transporting yourself into different places. Leave early enough so you will safe your nerves. There is one thing that I have really enjoyed when talking about the public transportation in San José: in the busses you can here all the time salsa, merengue, timba, bachata and other popular latin music. Me gusta mucho! I like a lot!

On last Sunday the family took all of us to Cartago to Izurá volcano. We walked in the national park and it was great! The path was wide to walk but it was a long way up, really long. I was amazed how the 6 year old son Allan survived from the walk with so little tiredness. I guess the walk took all together about 4 hours including the snack break in the amazing view point. We were above the clouds and the view was breathtaking! The temperature was not higher than +13 C. I was exhausted after the walk, I guess I´m still having some jet lag. The time difference in here is 9 hours when comparing to Finland, it means that the clock here is 9 hours less than in Finland.  Well, I´ve been here only 6 days so let´s give it couple of more days. I believe my body and mind will get used to this timezone just fine.

In the school

I had an small oral test in spanish on the first day at the language school and they devided us new students in the groups according to the test. In my goup there are two other students besides me plus the teacher: a girl from Switzerland and a boy from Canada, the teacher is costarican. Beside those nationalities I know so far that in the language school there are people from USA, England, Schotland, France, Germany and Belgium. I preapared myself for the spanish language by studing it through the application in my phone. The app is called Duolingo and it has really helped me to learn the new words and phrases. Also my spanish lessons from one year are helping me. I believe that after six weeks talking and hearing spanish I will really improve my skills to understant and speak it. For sure.

After the schoolday there are couple of activities you can partisipate. You can go to danse salsa, do joga, cook costarican dishes and for those who want to improve their spanish there is conversation group. Those who know me can already guess that you will find me from every dance lesson there is!

I guess I can share with you guys one funny ”coincidence” (so to speak because I don´t believe in coincedences at all but I belive that everything happens for a reason). I found out on my last night in Finland before my trip that one friend of my friend was going to be also in Costa Rica at the same time as me. I contacted him through our common friend and we already met here in San José. It was really funny to meet a person who lives in Finland here miles away from home who I actually don´t even know! But we ended up having great time together. He was here with his family and they continued their trip already back to their home country Mexiko and I´m going to visit him and his family in Mexico during my stay here in Costa Rica. So my wish to visit counties near by is going to come true faster than I could have imagine.

To the top of the page

Keskiviikko 28.6.2017

Kuin kotonani

Voin sanoa, että olen nyt asettunut San José´hen. Ensimmäinen viikonloppuni costaricalaisen perheeni kanssa on ohitse. Minulla on ollut myös kolme koulupäivää Costa Rican kieliacatemiassa. Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä uuden perheeni kanssa huomasin, että en olisi voinut saada parempaa perhettä. Sain lyhyen esitelmän perheen isältä musiikin eri tyyleistä Costa Ricassa, Columbiassa, Meksikossa ja Puerto Ricossa. Ja päädyin improvisoimaan huilullani (, joka minulla on mukanani juuri tällaisia tilanteita varten!) YouTubista tulleen salsa musiikin mukana. Tanssimme yhdessä Allanin ja tytär-Marianan kanssa salsaa, bachataa ja merque:ta keittiössä aamupalan jälkeen. Tunsin olevani heti kuin kotonani!

Perheessä on myös amerikkalainen tyttö Jessica, joka on ollut täällä jo kolme viikkoa. Hän lähtee takaisin kotimaahansa parin päivän päästä. Hän on tukenut minua suuresti; hän on auttanut minua kommunikoimaan isäntäperheen kanssa. Perheen isä puhuu jonkin verran englantia, mutta yritän selvitä espanjalla mahdollisimman pitkälle. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävelimme yhdessä kotimme ympäristössä Concepcion de tres rio:ssa. Hän näytti minulle myös San Josén keskustaa. Hän avusti ja opasti bussien käytössä, kun menimme yhdessä hänen poikakaveriaan vastaan lentokentälle. Jessican lisäksi myös columbialainen tyttö asuu täällä, hän tulee ja menee, en itseasiassa tiedä tarkalleen miten kauan hän on ollut täällä ja kuinka kauan hän meinaa olla täällä.

Kotini sijoittuu kaupungin itäpuolelle ja meno Costa Rican kielikouluun kestää bussilla noin 45-60min liikenteestä riippuen. Liikenne ruuhkia on paljon ja siirtyessä paikasta toiseen kannattaa pitää rauhallinen mieli. Säästääksesi hermojasi, lähde tarpeeksi ajoissa liikenteeseen. Yhdestä asiasta olen todella nauttinut puhuttaessa San José:n julkisesta liikenteestä: busseissa soi kaiken aikaa salsa, merenque, timba, bachata ja muut suositut latinalaiset kappaleet. Tykkään paljon!

Viime sunnuntaina perhe vei meidät kaikki Cartagoon tulivuori Izurálle. Kävelimme siellä kansallispuistossa ja se oli hienoa! Polku oli leveä kulkea, mutta reitti ylös oli todella pitkä. Olin yllättynyt miten hienosti perheen 6-vuotias Allan-poika jaksoin koko reissun. Muistelisin, että reissu kesti kaiken kaikkiaan 4 tuntia mukaan luettuna evästauko upealla maisemapaikalla. Olimme pilvien yläpuolella ja näkymät olivat henkeäsalpaavat! Lämpötila ei ollut korkeampi kuin +13 Celsiusastetta. Olin todella väsynyt patikoinnin jälkeen, minulla taitaa olla vielä vähän aikaerorasitusta. Aikaero Suomeen verrattuna on 9 tuntia, kello on siis 9 tuntia vähemmän täällä kuin suomessa. Noh, olen ollut täällä vasta 6 päivää, joten annetaan tasaantumiselle vielä pari lisäpäivää aikaa. Uskon, että kehoni ja mieleni tulevat tottumaan tähän aikavyöhykkeeseen ihan mukavasti.

Koulussa

Minulla oli pieni suullinen espanjan kielitesti ensimmäisenä koulupäivänäni ja meidät uudet opiskelijat jaettiin ryhmiin testin perusteella. Omassa ryhmässäni on itseni lisäksi kaksi muuta oppilasta opettajan lisäksi: yksi tyttö Sveitsistä ja yksi poika Kanadasta, opettaja on costaricalainen. Näiden kansallisuuksien lisäksi tiedän tähän mennessä, että kielikoulussa on oppilaista USA:sta, Englannisa, Skotlannista, Ranskasta, Saksasta ja Belgista. Valmistauduin espanjankielenopintoihin opiskelemalla kieltä kännykkään ladattavan sovelluksen kautta. Sovelluksen nimi on Duolingo ja se on todella auttanut minua oppimaan uusia sanoja ja lauseita. Varmasti myös yhden vuoden espanjankieliopintoni auttavat minua. Uskon, että kuuden viikon espanjankielen kuulemisen ja puhumisen jälkeen taitoni ymmärtää ja puhua kieltä paranevat huimasti. Aivan varmasti.

Koulupäivän jälkeen koululle voi jäädä harrastamaan muutamia aktiviteetteja: tarjolla on salsaa, joogaa, kokkausta costaricalaisittain sekä keskusteluryhmä heille, jotka haluavat parantaa espanjankielitaitoaan. Minut tuntevat voivat jo arvata, että minut tulee löytämään jokaiselta mahdolliselta tanssitunnilta!

Voinen jakaa kanssanne yhden hassun ”sattuman” (vaikka en tosiaankaan usko sattumiin, vaan siihen, että kaikelle on tarkoituksensa). Sain tietää viimeisenä iltanani Suomessa ennen matkaani, että yhden ystäväni ystävä olisi yhtä aikaa kanssani Costa Ricassa. Otin häneen yhteyttä yhteisen ystävämme kautta ja itseasiassa tapasimmekin jo täällä Costa Ricassa. Oli todella hassua tavata henkilö, joka asuu Suomessa täällä kilometrien päässä kotoa, jota en itseasiassa edes tunne! Mutta meillä oli todella hauskaa yhdessä. Hän oli täällä perheensä kanssa ja he palasivat jo kotimaahansa Meksikoon ja minä aijon vierailla hänen ja hänen perheensä luona Meksikossa Costa Ricassa oloni aikana. Näin toiveeni vierailla lähimaissa toteutuu nopeammin kuin osasin kuvitellakaan.

Sivun alkuun

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  

Friday 23.6.2017

The beginning

Now it has started: the journey in to myself and to Costa Rica. I´m sitting on a plane from Helsinki to Paris, France. My connect flights from there goes to Panama and finally to San José, the capital of Costa Rica. The next 6 weeks I´m going to study spanish (2 weeks) and work voluntarily with children in locan orphanage and school (4 weeks). I´m going to stay with a host family. There are mom, dad, a daughter (14 years) and a son (7 years) in the host family. I´m hoping to be able to travel also around Costa Rica and who knows maybe even countries near by.

I have really nice company with me: me, myself and I. I believe we are going to have some great time three some! Maybe I even find a new friend inside of me. Let´s see. Let´s hope. That´s what all this journey is about. My goal is to find self-love, self-confidence, humility and gratefulness. After this journey I believe my values have found some new adjustments, I know myself better, I appreciate myself more and I can set my boundaries clearly with no hesitations.

My problem has always been that I want to please people. Even with my own expence. That has to stop. I need to find the balance between pleasing others and serving others. I have wanted love so desperetely that I have been ready to change myself the way I´m expecting others to want me to be in order to get their love. And the funny part there is that others may not have even wanted me to change, sometimes that has only been in my own head. But there has also been people who have directly asked and demanded me to change: to change my behaviour, to change my outpearance. I think you can guess what those kind of people have caused to me. Let me tell you, those kind of people have gave big problems to me: low self-confidence, lost of my own boundaries, dissapointments, anger and bitterness.

But those people has also taught me a lot. In other words they have gave me lessons to learn. They have made me to ask important questions about who am I and what is important to me. These questions are the basic questions which every man and woman should ask from themselves. And that is what this journey to Costa Rica is about, finding answers into those questions.

There you go, now you know where I stand in the beginning and what are my motives and goals. I hope it´s now easier to follow me and my thoughts. I´m ready for this journey in to new culture, in to new country where I´ve never been before and most of all I´m ready for the journey in to myself. With my heart fully open.

Ps. I think that settling in to this new culture and especially getting used to the local way of handling time is not going to be too much agony to me. Or at least I think so now, let´s see what the reality brings. Those who know me little bit better know that my way of handling time has always been more this kind of ”latino style”... I tend to be little bit late than too early.

To the top of the page

1. Kuva: Here it starts: in the airport of Helsinki-Vantaa. Tästä se lähtee: Helsinki-Vantaan lentokentällä.	2. Kuva: Almost in Panama. Melkein jo Panamassa.
3. Kuva: It took around 19 h to travel Costa Rica. Here I'm almost there. Matkustus kesti n.19h, tässä melkein jo perillä.

Perjantai 23.6.2017

Alku

Nyt se on alkanut: matka itseeni ja Costa Ricaan. Istun koneessa Helsingistä Pariisiin, Ranskaan. Jatkolentoni ovat Panamaan ja lopulta San José:en, Costa Rican pääkaupunkiin. Seuraavat 6 viikkoa opiskelen espanjaa (2 viikkoa) ja teen vapaaehtoistyötä lasten kanssa paikallisessa orpokodissa ja koulussa (4 viikkoa). Asun isäntäperheessä, johon kuuluu äiti, isä, tytär (14 vuotta) ja poika (7 vuotta). Toivon voivani matkustella myös muualla Costa Ricassa ja ehkä jopa naapurimaissa.

Minulla on matkassani hyvää seuraa: minä, minä itse ja meikäläinen. Uskon, että meillä tulee olemaan hauskaa kolmistaan! Ehkä löydän jopa uuden ystävän sisältäni. Katsotaan. Toivotaan. Tästä juuri on kyse matkassani. Tavoitteeni on löytää itserakkautta, itseluottamusta, nöyryyttä ja kiitollisuutta. Tämän matkan jälkeen uskon, että arvoni ovat löytäneet uusia tarkennuksia, tunnen itseni paremmin, arvostan itseäni enemmän ja pystyn asettamaan rajani selkeästi ilman epäröimistä.

Ongelmani on aina ollut halu miellyttää toisia. Jopa omalla kustannuksellani. Tämän on tultava päätökseen. Minun on löydettävä tasapaino toisten miellyttämisen ja toisten palvelemisen välillä. Olen halunnut rakkautta niin epätoivoisesti, että olen ollut valmis muuttamaan itseäni tavalla, jolla olen odottanut toisten haluavan minun muuttuvan saadakseni heidän rakkautensa. Ja hassuinta tässä on se, että toiset eivät välttämättä ole edes halunneet minun muuttuvan, joskus olen vain olettanut heidän haluavan niin. Mutta on elämässäni ollut myös ihmisiä, jotka ovat suoraan pyytäneet ja vaatineet minua muuttumaan: minun tulisi muuttaa käytökseni, muuttaa ulkonäköni. Voitkin varmaan arvata, mitä tällaiset ihmiset ovat aiheuttaneet minulle. Voin kertoa sinulle, että tuollaiset ihmiset ovat aiheuttaneet minulle isoja ongelmia: huonoa itseluottamusta, omien rajojen häviämistä, pettymyksiä, vihaa ja katkeruutta.

Mutta nuo ihmiset ovat myös opettaneet minulle paljon; toisin sanottuna he ovat antaneet minulle oppiläksyjä. He ovat pakottaneet minut kysymään tärkeitä kysymyksiä: kuka olen ja mikä on minulle tärkeää? Nämä ovat peruskysymyksiä, jotka jokaisen miehen ja naisen tulisi kysyä itseltään. Ja juuri tästä on Costa Rican matkassani kyse: vastausten löytämistä näihin kysymyksiin.

No niin, nyt tiedät omat lähtökohtani, motiivini ja tavoitteeni. Toivottavasti sinun on nyt helpompi seurata minua ja ajatuksiani. Olen valmis tälle matkalle uuteen kulttuuriin, uuteen maahan, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut ja ennen kaikkea olen valmis matkalle itseeni. Sydän täysin auki.

Ps. Uskon, että asettumiseni uuteen kulttuuriin ja erityisesti tottumiseni paikalliseen ajankäsittelyyn ei tule tuottamaan liian paljon tuskaa minulle. Tai ainakin nyt ajattelen niin, katsotaan mitä todellisuus tuo tullessaan. Ne, ketkä tuntevat minut paremmin tietävät, että ajankäsittelyni on aina ollut hieman sellainen ”latino-tyylinen”... olen ennemmin hieman myöhässä kuin liian ajoissa.

Sivun alkuun

Copyright © Selestial